Miten suhtautua EU:n parlamentin vaaliin?

Heikki Männikkö 21.3.2009

EU:n (silloin EY:n) Vastaisen Kansanrintaman perustimme v. 1991 toukokuussa. Silloin taistelimme Suomen EU:iin liittymistä vastaan. KTP:n keskusneuvostossa, jossa keskustelimme järjestön organisoimisesta, nousi esiin kysymys, että mikäli pääomapiirit saavat lävitse tavoitteensa liittää Suomi EU:n jäsenyyteen ja EU vakiinnuttaa asemansa, voimmeko silloin jatkossa pitää ainoana tunnuksena ”Suomi irti EU:sta”. Nousi esiin näkemys että, joukkotyössä, on otettava kantaa EU:n politiikkaan, rakenteisiin ja päätöksentekoon. Silloin kävimme tämän asian ympärillä ensimmäisen ison riidan.

Marxilainen EU- analyysi ei edellytä EU-vaalien boikottia

EU-vaali-asiaa käsittelimme EU:n parlamentin vaalien alla v. 2004. Silloin vielä ei ollut STP:tta ja olimme liittolaistemme kanssa katsoneet, että Muutosvoimat Suomi-liike ei ole nyt ajankohtainen. Kun ei ollut puoluetta, asetimme silloin v. 2004 SKP:n listoille neljä Kansan äänen järjestöjen ehdokasta. Silloin Ruotsin kommunistien Riktpunkt- lehdessä 2/2004 puheenjohtaja Jan Jönsson kehotti boikotoimaan EU- vaaleja. Artikkelissaan ”Boikotoi EU-vaaleja” Jan Jönsson totesi, että ”parlamentti on EU:n demokraattinen julkisivu, joka edustaa monopolikapitalistien diktatuuria yli työtätekevän kansan sosiaalisten ja yhteiskunnallisten etujen”, ja ”EU on suurpääoman hanke edellytysten luomiseksi ympäri maailmaa tapahtuvalle suurpääoman voittojen metsästykselle”. Artikkelinsa lopussa Jönsson totesi: ”Todellisella EU:ta vastustavalla oppositiolla ei ole mitään syytä näytellä tätä näytelmää, jota EU-parlamenttivaalit ovat, se vain lahjoittaa laillisuuden kaavun suurpääoman ja monopolien jatkuville vaatimuksille vallasta. Ei, käyttäkäämme vaaliliikettä työskennelläksemme boikotin puolesta parlamenttivaaleissa…”

Bolshevikkien kokemus- boikotti ei edusta leniniläistä taktiikkaa

Silloin katsoimme, että EU-vaaleista tulee synnyttää teoreettista keskustelua asiasta. Valmistimme ja esitimme meille läheisille pohjoismaisille liikkeille muistion, jonka alussa totesimme, että Jönssonin arvio EU:sta on oikea ja samanlaisen marxilaisen arvion olemme myös Suomessa tehneet. Sitten jatkoimme, että vaikka boikottikehotus tällaisen marxilaisen EU- analyysin jälkeen tuntuu selvältä, ei se kuitenkaan edusta leniniläistä linjaa. Klassillisena esimerkkinä boikotista oli, kun Venäjällä bolshevikit kehottivat ensimmäisen porvarillisdemokraattisen vallankumouksen alla kansaa boikotoimaan ensimmäisen duuman vaaleja tilanteessa, jossa tsaari yritti saada aikaan tsaristista komentoa noudattavan duuman. Tämä boikottikehotus tapahtui vallankumouksellisen nousun oloissa. Kansa kannatti tsaarin kukistamista ja porvarillisdemokraattista vallankumousta. Siksi bolshevikit näkivät, että boikottikehotus tuottaa tulosta. Näin myös kävi. Kun vallankumous koki tappion ja tuli uudet duuman vaalit, yrittivät jotkut bolshevikit toistaa samaa taktiikkaa. Silloin Lenin totesi, että ehdottomasti ei boikottia, koska kansa ei tässä vaiheessa seuraa tätä boikottikehotusta. Tilanteessa, jossa ei ole vallankumouksellista nousua on aktiivinen boikotti Leninin mukaan merkityksetön ja silloin tulee valita historian ”mutkitteleva tie”. Käytännössä boikotti onkin hyvin erikoisen tilanteen taistelukeino, jossa kansanliike konkreettisesti osoittaa tottelemattomuutta kapitalistien politiikkaa vastaan. Nykyisessä tilanteessa on tunnustettava, että boikottikehotukseen riittävää yhteiskunnallista joukkoliikettä ei ollut v. 1996, 2000 tai 2004. Eikä ole myöskään tänään.

EU:n kaataminen merkitsee demokraattista kumousta- tulee valita ”historian mutkitteleva tie”

Tulee nähdä, että EU on sama asia, kuin kova uusliberalistinen talouspolitiikka. Torjuaksemme EU:n tulee demokratisoida nykyinen talouspolitiikka ja vaihtaa ylikansallisen pääoman valta kansanvallaksi. Boikotti on aina verrattavissa rintamahyökkäykseen t. historian suoraan tiehen. Tällainen taktiikka vaatii voimia ja joukkoja. Kun niitä ei ole, tulee valita historian mutkitteleva tie, joka on verrattavissa kompromisseihin. Tästä jo Engels kirjoitti artikkelissaan ”kommuunin pakolaisille” seuraavasti: ”Kysymys on siitä, että käsitetään selvästi proletariaatin todelliset vallankumoukselliset päämäärät ja osataan pyrkiä niihin kaikkien ja kaikenlaisten olosuhteiden, mutkien ja kompromissien kautta”. Tänään tuskin millään suunnalla EU-Eurooppaa on tilanne, joka EU:n parlamenttivaaleissa puoltaisi vaaliboikottia.

Taktiikassa on hyväksyttävä kompromissit

Engelsin lausunto tarkoitti, että strategisena päämääränämme on demokraattinen yhteiskunta joka siirtää vallan lopullisesti pääomalta kansalle. Mutta nykyisessä tilanteessa taktiikka ei kulje suoran tien kautta. Tilanteessa, jossa suuri raha hallitsee suvereenisti koko Euroopassa, STP:n lähimpänä tavoitteena voi olla vain suurpääoman hallitseman yhteiskunnan demokratisoiminen, sen politiikan muuttaminen kansan etujen mukaiseen suuntaan. Nykyisessä tilanteessahan tuskin voidaan olettaa, että kansa lähtisi tukemaan sosialistista päämäärää, vaan poliittisen valmiuden ja tietoisuuden kehittyminen tulee hakea ”porvarillis- demokraattisen” vallanvaihdon kautta. Lähin tehtävämme on hakea liittolaisia, jotka olisivat valmiita ajamaan näitä tavoitteita ensinnä taloudellisen ja sitten poliittisen taistelun avulla. Siksi emme toimi ollenkaan väärin, jos osallistumme liittolaistemme kanssa EU:n parlamentin vaaliin ja esitämme uusoikeistolaisen EU- politiikan vastaiset vaatimuksemme myös sitä kautta. Vaalit eivät ole strategian vaan taktiikan kysymys. Siksi tällainen kompromissi tulee tehdä, kunhan pidämme mielessämme pidempiaikaiset strategiset päämäärämme ja asetamme nykyiset toimet palvelemaan pidemmän tähtäimen tavoitteitamme.

On herätettävä yhteiskunnallinen aktiivisuus

Keskustelunavauksessamme Jönssonille esitimme myös, että hänen erittelynsä EU:sta oli hyvin teoreettinen, jonka omaksuminen vaatii marxilaisen ideologian mukaista suuntautumista. Ihmisten on vaikea omaksua sitä, koska siinä lähestytään luokkataistelun ideologista tasoa. Ihmisten on vaikea sisäistää tätä, koska tällä hetkellä heidän osallistumisensa jopa omakohtaiseen taloudelliseen ja poliittiseen taisteluun on olematonta. On puhuttu, että aiempien EU:n parlamenttivaalien alhainen äänestysprosentti olisi osoitus ihmisten aktiivisuudesta ja tietoisuudesta. Mitään merkkejä tällaisesta ei ole, sillä se näkyisi jollain tavalla yhteiskunnallisessa käytännössä ympärillämme. Alhainen äänestysprosentti vaaleissa on lähinnä osoitus passiivisuudesta, välinpitämättömyydestä ja vieraantumisesta politiikasta. Kun meillä on tarjota poliittinen vaihtoehto nykyiselle politiikalle, voimme luoda joukkoliikettä EU- suuntauksen muuttamiseksi ja kiinnostuminen EU:n parlamenttivaaleihin voisi olla silta, jota kautta voidaan muutoinkin aktivoitua yhteiskunnallisessa elämässä.

Kysymys EU:n legitimisoimisesta

Neljä vuotta sitten tekemämme keskustelun avauksen lähetimme 25 pohjoismaiselle puolueelle ja järjestölle. Vastauksen saimme ainoastaan eräältä Ruotsin kommunistiselta nuoriso-osastojta, joka kirjoitti, että ”emme voi osallistua EU:n parlamentin vaaliin, koska silloin hyväksymme EU:n ”legitimisoinnin”. Tämä on kysymys, josta kävimme keskustelua jo silloin, kun päätimme EU:n Vastaisen Kansanrintaman organisoimisesta. Silloinhan esitimme, että jos EU kykenee vakiinnuttamaan asemansa, niin ennemmin tai myöhemmin meidänkin tulee muuttaa EU-tunnuksiamme. Onko EU ”legitimisoinut” asemansa tänään. Mitä muuta on se, kun ihmiset hyväksyvät autoihinsa EU- rekisterikilvet, ottavat vastaan EU- passin tai maksavat ostoksensa EU-rahalla. Tässä ei pienen marginaalisen ryhmän vaaliboikotti vaikuta millään tavalla. Todellinen boikotti merkitsee- ei fiktiivistä- vaan todellista onnistumista tässä ns. ”legitimisoinnin” vastustamisessa.

Toimittava on siinä ympäristössä, jossa eletään- vastaus on vain joukkoliike

EU:n parlamentin vaalit lähestyvät. Vaaleihin osallistumisen vastustajat mm. seuraavia asioita: ”EU on eurooppalaisen suurpääoman liitto ja EU- parlamentti on tämän järjestelmän kulissi, jolla kansalaisille hyväksytetään ylikansallinen päätäntävalta ja EU- valtioiden itsenäisyyden menetys” tai ”EU:ia kehitetään imperialistiseksi liittovaltioksi valmistamalla sille perustuslaki, joka on valtion perustuslain yläpuolella”. Näissä ja monissa muista teeseissä selvitetään vain millainen on tämän päivän kapitalismi. Se on suurpääoman valtaa, joka kehittyy imperialistiseen suuntaan. Siitä olemme yhtä mieltä. Mutta missä työväenliikkeen historiassa löydämme tilanteen, jossa tällainen arvio kapitalismista olisi johtanut boikottikehotukseen? Oikea työväenliike, joka haluaa kehittää joukkoliikettä, ei imperialisminkaan oloissa kieltäydy osallistumasta vaaleihin. Meillä on esimerkkejä maista, jossa esim: sotilasdiktatuurit vaikeuttavat opposition toimintaa pidättämällä heidän johtajia. Tällaisessa tilanteessa käytetään usein vaaliboikottia, mutta se onkin tilanne, jossa oppositio on niin vahva, että boikotilla on todellista merkitystä. Kapitalismi luo sen ympäristön, jossa elämme ja siinä meidän on toimittava. Kapitalistien hyökkäys työväenluokkaa vastaan seuraa siitä, että se ei kohtaa minkäänlaista vastavoimaa. Ainoa, mikä sen kykenee katkaisemaan, on joukkoliike. Boikotti ei ole keino luoda joukkoliikettä. EU- vaalien osalta parempi keino on etsiä liittolaisia ja esittää selkeät EU- politiikan vastaiset tunnukset myös EU- vaalien kautta.

Myös kansalliset parlamentit tukevat EU- suuntausta

On ristiriitaista, että kehotetaan äänestämään eduskuntavaaleissa ja kuntavaaleissa, vaikka kansalliset parlamentit ovat luovuttaneet valtansa EU:lle ja hyväksyvät imperialistisen EU- politiikan. Se ei ole yhtään hyväksyttävämpää, kuin osallistuminen EU- vaaliin, eikä kelpaa boikotin perusteeksi. EU:n kaatamisessa ei ole kysymys pelkästään EU- organisaation kaatamisesta vaan EU:n yhteiskunta- ja talouspolitiikan muuttamisesta ja demokratisoimisesta. Olennaisin vaikuttamisen keino on hakea muutoksen puolesta mahdollisimman laajaa liittoa. Marginaalisten ryhmien boikottikehotuksella ei ole mitään vaikutusta eikä sitä kukaan kuuntele. Toinen hölmöys olisi kuvitella, että EU- vaalien matala äänestysprosentti seuraisi tällaisesta boikottikehotuksesta.

EU on kapitalismin ympäristö

EU on kyennyt kuluneen 15 vuoden aikana vakiinnuttamaan asemaansa kapitalistien valtakoneistona ja kansalliset parlamentit ovat luovuttaneet valtaansa EU:n elimille. Se, että aktiiviset vaaliboikotin kannattajat eivät boikotoi esim. EU:n ajokorttia tai passia, osoittaa konkreettisesti, miten boikotti voi onnistua vain, kun sen takana ovat suuret joukot. Kirjassaan ”Boikottia vastaan” Lenin totesi, että sellaisten tunnusten kuin ”vaaleihin osallistuminen alentaa mielialaa ja luovuttaa asemia viholliselle yms.” perusedellytyksenä oli vallankumouksellisen kansan hyökkäys taantumusta vastaan. Lenin kehotti boikotin kannattajia toistamaan noita samoja perusteluja, kun Venäjän ensimmäinen porvarillis- demokraattinen vallankumous oli kärsinyt tappion ja totesi, että ””ilman perusedellytyksen ehtoja te huomaatte heti väärän soinnun koko ”musiikissanne”, perussävelen virheellisyyden””. Boikotin kannattajien perustelut ovat tänään aivan samoja kuin olivat silloinkin 100 vuotta sitten. Ne olivat oikeita, mutta siltikään niillä ei voitu perustella vakuuttavasti boikottia. EU on kapitalismin ympäristö ja siellä meidän on toimittava kapitalismia vastaan.